Yes – legendaarisen progebändin tarina

Yesin alkutaival

Yes on yksi progressiivisen rockin arvostetuimmista bändeistä, joskin se on ajan kuluessa jäänyt hieman vähemmän tunnetuksi yhtyeeksi, verrattuna esimerkiksi Genesikseen tai King Crimsoniin. Yesin yhtyeen tarina alkoi 1960-luvun lopulla. Silloin varsin tavanomaisen englantilaisen popyhtyeen perusti solisti Jon Anderson ja basisti Chris Squire. Bändin ensimmäinen albumi Yes (1968) sai suhteellisen positiivisen vastaanoton, vaikka se ei herättänyt merkittävää kiinnostusta.

Kolme vuotta myöhemmin julkaistu kolmas albumi The Yes Album (1971) oli yhtyeen ensimmäinen kunnon läpimurto, ja se nauttii edelleen arvostusta yhtenä bändin arvostetuimmista levyistä. Tästä saa osaltaan kiittää kitaristi Steve Howea, joka korvasi edellisen kitaristin, ja teki yhtyeen musiikista huomattavasti omaleimaisempaa ja progressiiviseen rockmusiikkiin suuntautuvampaa.

Fragile -albumin läpimurto

Vielä samana vuonna yhtye saavutti varsinaisen läpimurtonsa Fragile (1971) -albumin johdosta. Levy edelleen erittäin arvostettu albumi, ja sen myötä Yes sai ensimmäisen hittinsä Roundabout -kappaleen muodossa. Yhtyeen menestyksestä saa kiittää myös kosketinsoittaja Rick Wakemania, joka niin ikään edesauttoi yhtyettä luomaan yhä enemmän koukeroisemman progressiivisen rockin tyyliä.

Levy myi hyvin ja yhtye kiersi aktiivisesti ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Vuotta myöhemmin Yes julkaisi Close To The Edge (1972) -albumin, jota pidetään yhtyeen ehkä kaikkein arvostetuimpana levynä. Levy myi hyvin ja keräsi erittäin positiivisia arvosteluja, vaikka se koostuukin vain kolmesta pitkähköstä kappaleesta.

Yhtyeen seuraava albumi Tales From The Topographic Ocean (1973) jakoi niin kriitikot kuin fanitkin kahtia. Tuplavinyyli koostui neljästä parikymmentä minuuttia kestävästä kappaleesta, joiden varsin esoteerinen tyyli ei ollut kaikkien mieleen. Yhtyeen sisäisistä ongelmista kertoi myös arvostetun rumpalin, Bill Brufordin, lähtö yhtyeestä. Hänet korvasi Alan White, joka oli kuitenkin varsin arvostettu manttelinperijä merkittävänä progressiivisen rockin rumpalina. Seuraava albumi (1974) oli viimeinen laajalti arvostettu yhtyeen progealbumi, vaikka kosketinsoittajan korvasi siinä Patrick Moraz, joka pysyi bändin jäsenen vain yhden albumin ja kiertueen verran.

1980-luvun muutokset

Yhtyeen suosio alkoi laantua 1970-luvun jälkipuoliskolta eteenpäin. Uudenlaiset musiikkisuuntaukset, pääasiassa punk ja disko, kasvattivat suosiotaan, kun taas progressiivisen rockin suosio laantui. Myös yhtyeen albumien taso alkoi selvästi laskea, ja jatkuvat riidat ajoivat yhtyeen jäseniä eri teille. 1980-luku oli Yesille sekasortoista, mutta myös erittäin suosittua aikaa. Yhtye siirtyi progressiivisesta rockista enemmän tavanomaisemman rockin suuntaan menestyksekkäästi.

Kitaristi Steve Howen korvasi Trevor Rabin, joka ohjasi yhtyettä yhä enemmän viihteellisempään suuntaan. Yhtyeen merkittävin hitti oli 90120 -albumin biisi Owner of a Lonely Heart, joka maailmanlaajuisesti nousi hitiksi. Yhtyeen jäsenet myös vaurastuivat, ja tämä näkyi myös heidän elämäntyylissään ja asusteissaan. Mikäli haluaa jäljitellä yhtyeen kallista ja glamourista tyyliä mutta samalla kilpailuttaa hinnat, highlighter-verkkokaupasta löytyy lukuisia laadukkaita tuotteita tähänkin tarkoitukseen.

1990-luvun uudelleen kokoonpano

1990-luvulle tultaessa Yesin popkausi oli ohi, ja hiljalleen yhtyeen progressiivisen kauden jäsenet alkoivat palata yhteen. Yes julkaisi muutamia albumeja, jotka keräsivät kohtalaista arvostusta, ja bändi kierteli ympäri maailmaa aktiivisesti. Yes on esiintynyt myös Suomessa kahdesti. Vuonna 2001 yhtye esiintyi kokonaisen sinfoniaorkesterin kera silloisella Hartwall areenalla.

Suomessa Yes esiintyi toisen ja viimeisen kerran vuonna 2004 35-vuotis -kiertueellaan varsin legendaarisella kokoonpanolla, johon kuului niin Anderson kuin Wakeman. Yesin piti esiintyä Suomessa myös 2012, mutta keikka peruttiin täysin yllättäen laulaja David Benoitin takia.

Musiikkimaailmaa kohtasi suuri menetys kun Chris Squire kuoli kesäkuussa 2015. Sen jälkeen yhtye on jatkanut toimintaansa vaihtuvin kokoonpanoin sisältäen entisiä jäseniä, vaikka Jon Anderson ei edelleenkään ole osa yhtyettä.