Guns N’ Roses: Menestyksen vuodet 1985 – 1993

Guns N’ Roses -yhtye sai alkunsa 1980-luvun puolivälissä, kun Hollywood Rose- ja L.A. Guns -yhtyeet yhdistyivät. Tässä ensimmäisessä kokoonpanossa vaikuttivat laulaja W Axl Rose, kitaristit Tracii Guns ja Izzy Stradlin, basisti Ole Beich, sekä rumpali Rob Gardner. Varsin pian kuitenkin seattlelainen punkkari Duff McKagan korvasi Beichin yhtyeen basistina. Tämän kokoonpanon oli määrä lähteä kiertueelle Yhdysvaltain länsirannikolle, mutta syystä tai toisesta Guns ja Gardner vierastivat ajatusta. Heidän korvaajikseen saatiin Slash ja Steven Adler, ja näin yhtyeen legendaarinen kokoonpano oli vihdoin koossa.

Yhtyeen ensimmäinen – osuvasti Hell Touriksi nimetty – kiertue oli täynnä vastoinkäymisiä, eikä se ollut myöskään yleisömenestyksen suhteen mikään varsinainen suurmenestys. Myöskin taloudelliset tuotot jäivät pieniksi, eikä asiassa olisi varmaankaan auttanut edes Frilans Finans -laskutuspalvelu. Nämä vaikeudet ja vastoinkäymiset kuitenkin hitsasivat porukan yhteen. Kiertueelle lähdettäessä he olivat olleet joukko yksittäisiä soittajia, mutta sen päätyttyä he olivat yhtye.

Vuonna 1986 yhtye solmi levytyssopimuksen Geffen Recordsin kanssa, ja saman vuoden joulukuussa julkaistiin EP Live ?!*@ Like a Suicide. Live ?!*@ Like a Suicide koostui neljästä studioäänityksestä, joiden väliin lisättiin yleisön mylvintää. Kappaleista kaksi oli yhtyeen omaa tuotantoa, toiset kaksi taas lainapaloja.

Samoihin aikoihin kun Live ?!*@ Like a Suicide päätyi kauppojen hyllylle, sai Guns N’ Roses valmiiksi debyyttialbuminsa Appetite For Destruction -nauhoitukset. Albumi julkaistiin heinäkuussa 1987, mutta se myi alkuun varsin hitaasti. Tilanne kuitenkin muuttui, kun MTV alkoi esittää Welcome to the Jungle -kappaleen musiikkivideota. Albumilta julkaistiin lopulta yhteensä viisi singleä, joista Sweet Child o’ Mine nousi aina listaykköseksi asti.

Levyä seurannut kiertue oli suurmenestys, ja nosti viimeistään yhtyeen kaikkien huulille. Gunnarit eivät jääneet kuitenkaan lepäämään laakereillaan, vaan jo marraskuussa 1988 julkaistiin yhtyeen seuraava studioalbumi, joka kantoi nimeä GN’R Lies. Levyllä oli neljä jo aiemmin yhtyeen debyytti -ep:llä julkaistua kappaletta, sekä neljä varta vasten Lies:lle äänitettyä kappaletta, joista etenkin akustinen balladi Patience esitteli yhtyeestä uuden pehmeämmän puolen. Loppuvuodesta 1988 nähtiin tilanne, jossa Guns N’ Rosesilla oli samanaikaisesti kaksi albumia Yhdysvaltojen albumilistan kärkiviisikossa.

Alkuvuonna 1990 yhtyeen kokoonpano kasvoi yhdellä hengellä, kun Dizzy Reed liittyi mukaan kosketinsoittajaksi. Saman vuoden huhtikuussa huumeongelmien kanssa kamppaillut Steven Adler sai lähteä yhtyeestä. Hänet korvasi aiemmin The Cult -yhtyeessä rummuttanut Matt Sorum. Uuden kokoonpanon ensimmäinen levytys oli Days of Thunder -elokuvan soundtrackille äänitetty Bob Dylan -laina Knockin’ on Heavens Door. Tämän jälkeen yhtye suuntasi Hollywoodiin, jossa se äänitti syyskuusta 1990 lähtien liki 40 kappaletta.

Rose oli vankkumaton ajatuksessaan, että kaikki äänitetyt kappaleet olisi julkaistava samanaikaisesti, mikä aiheutti levy-yhtiössä luonnollisesti paljon harmaita hiuksia. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, jossa Guns N’ Roses julkaisi syyskuussa 1991 samanaikaisesti kaksi tuplalevyä, Use Your Illusionit I & II. Vuonna 1993 samojen äänityssessioiden materiaalista julkaistiin myös pelkästään lainakappaleita sisältänyt albumi The Spaghetti Incident. Use Your Illusion -levyt olivat heti ilmestyessään menestys, ja ne valloittivatkin Yhdysvaltojen albumilistan kaksi kärkisijaa. Albumien julkaisujen jälkeen Gunnarit lähtivät jättimäiselle kiertueelle, joka saatiin päätökseen vasta vuonna 1993. Tämä selkkauksien täyttämä turnee antoi alkusysäyksen monelle yhtyettä sittemmin kohdanneelle muutokselle, joihin palaamme myöhemmin tällä samalla sivustolla.